Nuna yritti tulla ikkunan kautta sisään...

Niin se on taas melkein kuukausi kulunut päivityksestä, eikä nytkään mitään erityistä ole kerrottavana. Kuvia on tullut napsittua aika paljon, johtuen tuosta upeaakin upeammasta talvesta, joka tällä hetkellä vallitsee. Lunta alkaa olla todella paljon.

Tässä siis muutama kuva viime viikoilta:

Ensimmäiseksi ehkä mielenkiintoisin juttu; Nuna pääsi vetohommissa tositoimiin yhdessä Arro-pojan kanssa, kun tämän vuoden abit olivat keksineet antaa rehtorille kyydin kouluun koiravaljakolla.

Matka meni hyvin ja koirat toimivat yhdessä tosi kivasti, siihen nähden, että Nuna on vielä melko kokematon vetojutuissa. Mutta hienosti Nuna Arron parina meni. Ja rehtorilla taisi olla jopa hauskaa...

Näitä tällaisia kuvia saisi vaikka kuinka paljon, Nuna ja Lauri ovat sellainen parivaljakko, että aina ovat toistensa kimpussa. Välillä pitää jompaa kumpaa vähän käskeä rauhoittumaan, kun meno alkaa yltyä turhan kovaksi... Tässä painitaan pellolla, aika rauhallisesti tällä kertaa.

Tässä taas viime aikoina otettuja kuvia Nunasta ym:

Tässä mennään joen jäällä.

Tämä parivaljakko on jatkuvasti toistensa kimpussa...

... myös ulkona...

Pulkkaa ja potkukelkkaa on päässyt näillä keleillä vetämään, mutta kyllä se reki olisi kiva

Turussa käytiin näyttelyssä, Nuna sai arvostelun JUN EH 4. Kuvassa vas. Nuna, Nunan sisko Freija ja veli, jonka nimeä en nyt muista. Kiva oli nähdä sisaruksia. Velipojat oli kasvaneet aikamoisen suuriksi...(nähtiin siis toinenkin Nunan veli)

Nyt kun on kerrankin kunnon talvikelit on tullut myös otettua kameraa mukaan lenkeille. Muutama kuva ainakin tämän päiväiseltä lenkiltä.

Nunalla näyttää olevan tuo metsästysvietti melkoisen voimakas, aina lähtee seuraamaan jälkiä tai eläintä, jos sellaisia näkee ja sattuu olemaan vapaana. Ja silloin ei auta mitkään käskyt eikä huudot, kuulo ei ole päällä!

Tänään lenkillä lähti seuraamaan peuran jälkiä... reilu puolisen tuntia taisin sen perässä mennä ja pelkäsin, tippuuko koira jokeen, kun meni tietysti juuri sinne virtapaikkaan päin jäljet... metsästä sain sen lopulta kiinni ja loppulenkki mentiin taas hihnan yhdistäminä ;)

Alkuviikolla se myös keksi, että naapuriinkin voi karata... päästin hetkeksi vapaaksi pihalle minun ja lasten kanssa ja ajattelin että kyllä se siinä lasten kanssa touhuaa, mutta ei.  Ampaisi tielle ja siitä naapuriin parin sadan metrin päähän. Ei auttanu huudot, pyynnöt saati käskyt. Ja siellä naapurissa kun on myös koira, joka ei onneksi nyt ollut ulkona...

Aika vaikeaa  ja vähäistä alkaa olla siis irtipitäminen, koiria kun on lähes joka talossa ja elukoiden jälkiä paikat täynnä...

*******

Sitten vähän muita kuvia:

Tässä kuva, miten meillä kerjätään...

Näin otetaan lapset koulusta tullessa vastaan...

Nuna on riippuvainen minun jaloistani ( tai ainakin niiden hajusta...) Tulee aina kun mahdollista minun jalkoihini makaamaan ja kuistilta yllätin kerran tällaisen... On varmaan hyvät tuoksut kuonossa...

Pitkään on taas täällä ollut hiljaista. Kuviakin on otettu, mutta ei ole tänne saanut aikaiseksi laitettua. Tässä kuitenkin kuva vuoden viimeiseltä illalta:

Nyt kelpaa etelässäkin, kun on lunta ja pakkasta! Vielä kun saisi reen jostakin hommattua, että pääsisi kunnolla kurvailemaan

Laitan pari uutta kuvaa minusta ja Nunasta, kun ei ole mitään "erityisempääkään" laittaa

Viime viikonloppuna oli meillä taas "malamuuttitreffit", eli tavattiin yksi oman kylän muuteista. Ja tämä muutti onkin meidän Nunan sukulainen, eli samalta kasvattajalta ovat koiran ostaneet ja kyllä ne vaan olivatkin samannäköisiä, vaikka eivät ihan samoista vanhemmista olekaan peräisin

Nijak (Bearvvis King Logi) on 1,5 vuotias komea urosmuutti. Kooltaan koirat olivat aika samankokoisia, Nijak kuitenkin pikkuisen korkeampi ja painavampi, mutta koska Nijak:aan ei mikään pieni uros ole, niin taas todettiin, että on tuo Nuna aika kookas narttu, isäänsä tullut 

Hyvin tulivat Nuna ja Nijak "juttuun", vaikea oli taas kunnollisia kuvia saada, mutta tässä kaksi vähän paremmin onnistunutta.

Vasemmalla Nuna, oikealla Nijak.

 Ja tässä toisinpäin, Nijak vasemmalla, Nuna oikealla.

Lisään tähän vielä pari kuvaa tämän aamuiselta lenkiltä, oli ensimmäinen pakkasaamu tänä syksynä, luonto oli kauniin kuurainen joten lähdin Nunan kanssa pienelle lenkille ja kännykällä pari kuvaa nappasin:

Ja sitten vielä yksi:

On se koiranpeti tuolla Nunan alla, vähän näkyy vielä

Paljoa ei Nuna minkään peiton päällä makoile, laattalattialla nukkuu yötkin. Sänkyyn tulisi tietysti jos päästettäisiin

Tänään käytiin Nunan kanssa metsälenkillä toisen malamuutin, Arron ja hänen emäntänsä, Tiinan kanssa. Koirat olivat toisensa nähneet kerran ennen, eivät kuitenkaan "haisteluetäisyydeltä". Hienosti sujui tutustuminen ja pieni lenkki, joka metsässä tehtiin. Tässä muutama kuva vauhdikkaasta parista, joista ei todellakaan ollut helppo saada kunnon kuvia otetuksi...

Arro vasemmalla, Nuna oikealla.

Nuna vas, Arro oik.

Arro vas., Nuna oik.

Arro on 4 vuotias uros-muutti. Tosi ihana nallekarhu! Nunallekin tulee tänään 9 kk täyteen, joten ollaan jo juniori-luokkaa 

Nuna ja Arro ovat aika samankokoiset, Nuna pikkuisen pidempi, korkeudesta ei ihan ottanut selvää, kun eivät olleet niin kauaa paikallaan vierekkäin. Kasvattajan kanssa olikin jo puhetta, että Nuna on aika kookas nartuksi ja nyt sen kyllä huomasi, kun oli aikuinen muutti vieressä johon verrata.

Viime sunnuntaina oltiin Nunan kanssa ensimmäisessä näyttelyssä. Kyseessä oli Köyliön pentunäyttely ja tosiaan ensimmäinen kokemus niin koiralle kuin minullekin, en ole koskaan koiraa esitellyt.

Jännitystä oli ainakin minulla vatsanpohjassa ja kun ei tuo Nuna niin kamalan "oppinut" ole vielä, seiso-käskykin on vielä vähän opetteluvaiheessa, niin ajattelinkin että mennää nyt vaan ihan opintomatkalla, tutkimaan miten pitää käyttäytyä ja olla.

(kuva ei ole kamalan hyvä, ei ole oikein poseeraus asento osunut kuvaan kummallakaan, korvatkin Nunalla roikkuu...)

Mutta näyttely menikin paljon paremmin kuin osasin edes unelmoida, Nuna teki kaiken ihan suht koht hyvin (tottakai parannettavaa löytyy) ja sai loppujen lopuksi ROP ja KUPI palkinnot!!!  ja päästiin siis jopa ryhmäkehään asti. Sieltä ei enää päästy 4 parhaan joukkoon, mutta todella tyytyväinen olen kokemukseemme.

Ja varmasti menemme taas näyttelyihin jossakin vaiheessa. Sitten onkin jo oikeat arvostelut ja tietysti tilanne eri kuin tällaisessa pentunäyttelyssä...

Kovin hidasta tuntuu nykyään olevan tämä Nunan blogin päivitys...

Tässä paljon kuvia Nunan ensimmäiseltä Lapin-matkalta, joka sujui erittäin hyvin. Matkakin, joka kesti n. 14 h, meni todella hyvin. Nuna matkusti häkissä auton takatilassa ja aika monta kertaa pysähdyttiin pienelle kävelypaussille. Kotimatkalla Nuna tiesi jo "systeemin" ja meni ilman käskyä takaisin häkkiin, kun oli taas aika jatkaa matkaa.

Ensimmäisenä päivänä kiivettiin Kultakeron päälle ja maisema siellä on niin mahtava, että pakko oli ottaa Nunasta tunturin "reunalla" kuva. Tämä kuva on otettu kännykällä.

Suolla Nuna vilvoitteli rahkasammaleen päällä maaten. Vesi vain litisiSuovesi oli myös Nunan mieleen, se joi sitä ihan hulluna aina kun oli jokin suolammikko lähettyvillä. Ja yrittihän se koko ajan pitkospuilta hypätä sammaleille ja lammikoihin...

Tässä Nuna on havainnut ensimmäiset poronsa...

Aina ei olisi Nunaakaan huvittanut lähteä lenkille...

Kiipeäminen Noitatunturille on alkanut. Sitä jännitin Nunan kannalta eniten, mutta hienosti siitä selvittiin, vaikka aikamoisissa kivikoissa kuljettiinkin. Minä yritin mennä koiran vauhdin mukana, jotta ei tassut olisi pudonneet kivien rakoihin... omat jalat sitten olikin vähän siellä ja täällä...

Veden Nuna haistoi aina jo kaukaa ja hyppäsi heti vilvoittelemaan.

Myös rappuja kuljettiin reissun aikana muutamat sadat... hienosti niistäkin selvittiin, molempiin suuntiin.

Ja taas olisi poroja näkyvissä...

Reissu oli oikein onnistunut ja Nunakin nautti pitkistä lenkeistä. Muutamana päivänä oli aika kuuma, mutta onneksi niitä lammikoita oli koko ajan lähettyvillä, niin Nuna pääsi vilvoittelemaan ja vesipullo kulki mukana myös koko ajan.

Melko monta muutakin koiraa oli maisemissa samaan aikaan ja ihan hienosti niistä kohtaamisista selvittiin (siitäkin huolimatta, että Nunalle osui ensimmäinen juoksu juuri reissun aikaan...) ja siitäkin huolimatta että lähes kaikki muut koirat olivat irti, omistajat kyllä vieressä, mutta jos kansallispuiston säännöissä käsketään ehdottomasti pitämään koirat kytkettyinä, niin mielestäni ne silloin myös pitää pitää kiinni! Onneksi kaikki sattuivat olemaan kilttejä tapauksia, tällä kertaa...

Eipä ole kovin ahkerasti tullut tätä Nunan blogia päiviteltyä.

Tässä nyt pari kuvaa tältä aamulta, kun kuljin kameran kanssa pihalla.

Nuna on nyt reilu 7kk vanha ja painaa jo 30 kg. Säkäkorkeutta olen itse yrittänyt mittailla ja olen saanut noin 60 cm (sain kyllä enemmän, mutta luultavammin tuo 60 cm on tällä hetkellä lähempänä totuutta :) )

Maanantaina lähdetään lomalle Nuna mukaanlukien, suuntana Pyhätunturi. Pääsee Nunakin vähän poroja katsomaan...

Pitkästä aikaa tännekin päivityksiä...

Nunalle tuli viime viikolla puoli vuotta täyteen ja viikonloppuna otettiin Henriikan kanssa kuvia... reilu 20 kuvaa ja niistä seuraavat kolme onnistui jotenkuten...

*************************************************

Pari viikkoa sitten käytiin ilman Nunaa katsomassa muita malamuutteja näyttelyssä. Nähtiinkin tosi komeita poikia ja muutama tyttökin. Varsinkin meidän Lauri 5-v oli erittäin ihastunut komeisiin urosmuutteihin ja ei osoittanut minkäänlaista pelkoa niitä kohtaan vaan meni reippaasti aina rapsuttelemaan vaikka koiran kuono olikin samalla korkeudella kuin pojan pää  

Vahvistui myös saamani käsitys siitä, että malamuutin omistajat ovat varsin leppoisia ja mukavia ihmisiä. Heidän kanssaan oli helppo mennä juttelemaan ja kaikki antoivat silitellä koiriaan.  

Ehkä me Nunankin kanssa joskus uskautaudumme "onneamme" näyttellyn koettamaan...

Eilen kävin Nunan kanssa taas tuossa lähimetsässä lenkillä.

Tässä ollaan kuitenkin vielä pihalla.

Jokirantaa. Nyt on vielä kiva kävellä sielläkin, kun ei heinät ja ruoho ole kasvanut vielä kovin pitkäksi.

Metsä on aivan täynnä valkovuokkoja, jopa tämä kaikista "tihein" /varjoisin kohta.

Läpi metsän kulkee vanha tie, jossa menee eläinten tekemä polku. Sitä pitkin me Nunankin kanssa mennään.

Tuo metsä on aivan upea paikka, en ymmärrä, miten en ole siellä ennen tajunnut käydä... Muistan että kerran pikkutyttönä olen siellä hiihdellyt äidin kanssa ja silloinkin ajattelin siitä, että näyttää ihan satumetsältä. Mutta sen jälkeen se on jäänyt unholaan, kunnes nyt tänä keväänä tuli yksi kerta Nunan kanssa sinne mentyä ja nyt meitä ei sieltä enää pois saa. Se on siis ihan pieni metsäalue, joten uskallan yksinkin sinne mennä ( minä kun siis yleensä aina pelkään, että metsässä voi tulla karhu tai susi vastaan, niin isoihin metsiin en yksinäni lähde :D ... ) ja se on sellainen kivan "avoin", siis että siellä melkein koko ajan näkee pellon reunaan tai joelle ja tietysti sitten myöskin valoisa. Siis oikein hyvä paikka mennä koiran kanssa pienelle lenkille ja varsinkin tällaisina tuulisina päivinä, siellä ei tuuli haittaa.

Eilen tuli taas yksi kuukausi täyteen Nunalla, ja sen vuoksi ajattelin vähän tännekin tietoja päivittää. Kuvia ei tosin tullut viikonloppuna otettua, mutta keskimmäinen tyttö otti tänään muutaman, niin laitan niitä tähän ja lisään sitten taas muita, kunhan saan otettua uusia kuvia.

Tänään yritin vähän mittailla tuota Nunan säkäkorkeutta ja sain tulokseksi noin 54 cm... eli ei varmaan ihan hirmuisesti enää tule Nunalle tuota korkeutta lisää, mutta muuten tietysti muuttaa kroppa vielä muotoaan. Paljon ja äkkiä on kyllä Nuna näissä muutamassa kuukaudessa kasvanut, eipä sitä vaan muista, kuinka nopeasti tuollainen pentu oikein kasvaa. Painoa en muistanut ottaa, pitää joku päivä laittaa Nuna vaa'alle, niin näkee, mitä neiti painaa. Viimeksi eläinlääkärissä oli muistaakseni siinä 20 kg paikkeilla...

Mutta laitan lisää kuvia, kunhan taas muistan kameran pihalle ottaa mukaan.

Ai niin, se piti vielä kertoa, että olen alkanut miettiä Nunalle uutta "rotua"... sille sopisi paremmin joku "Alaskan rottamuutti" tms... ei meinaan mene päivääkään, ettei tuo kanna suussaan jotain kuollutta rottaa/myyrää, ja järsi sitä sitten tyytyväisenä jonkin matkan päässä minusta... eikä vahingossakaan anna ottaa itseään silloin kiinni, ehei, sitten vasta, kun raato on tarpeeksi järsitty... hyi!!!

Eipä ole tosiaankaan tullut vähään aikaan päivitettyä tätä Nunan blogia. Kamera on kyllä ollut mukana pihalla ja lenkeillä silloin tällöin, mutta kuvien siirto tänne on vaan jäänyt.

Tässä nyt muutama kuva Nunasta:

Lapset leikki Nunan kanssa ja laittoi sille taas aurinkolasit päähän. Koira taisi olla niin väsyksissä, ettei edes viitsinyt repiä niitä heti pois

Paljon on taas Nunan karva tummunut, mustaa on tullut joka puolelle.

Viime päivinä Nuna on esitellyt myös uusia temppuja...

Lauantaina, aamulla viiden aikaan (!) päästin koiran ulos, kun pyysi. Itse odottelin ovella yöpaita päällä. No, eikös yksi rusakko ollut sitten meidän pihalla ja Nuna sen huomattuaan, säntäsi sen perään kuin ammuttuna... minä kun sain kengät jalkaani, niin koira oli jo muutaman sadan metrin päässä pellolla, menossa hyvää vauhtia kohti jokirantaa...

Minä äkkiä sisälle, housut ja takki ylle ja koiran perään pellolle... aika komeasti kaikui mun huudot, kun ei siihen aikaan ollut mitään muuta ääntä... koira ehti melkein jokirantaan, kunnes onneksi, ilmeisesti jäljet hukattuaan, lähti tulemaan minua päin ja minä sain herkkupalalla houkuteltua koiran kiinni ja raahasin takaisin sisälle... Tulipahan tehtyä aikainen aamulenkki... mutta ei se silloin kyllä naurattanut...

Samana päivänä teki vielä toisenkin katoamistempun. Tällä kertaa näki lintuja kauempana pellolla ja lähti niiden perään. Mies ja lapset juoksi perässä ja haki koiran lopulta naapurin pellolta pois... loppupäivän olikin sitten taas juoksunarussa kiinni...

Nuna on myös löytänyt tässä viime aikoina paljon "herkkuja" esim pellolta ja kuusiaidan alta... viimeksi eilen kieriskeli tyytyväisenä nurmikolla jonkin kokkaran päällä... kun lopulta sain "kokkaran" Nunalta pois, huomasin, että se oli rotan pää... vähän aiemmin olin ottanut jo rotan jalan siltä pois... eipä tee mieli antaa koiran nuolla naamaa...

Mutta on se silti niin ihana ja kiva, en pois antaisi sitten millään!!!