Niimpä se on jo kesäkin melkein mennyt ja tänne ei ole ilmestynyt mitään uutta

Nuna (ja koko perhe) muutti kesäkuun alussa n 850 km pohjoisemmaksi ja nyt on pari kuukautta totuteltu elämään uusissa maisemissa.  Nyt kun kesän kuumuudet alkaa olla ohi, niin on Nunakin saanut taas takaisin omaa energiaansa, alkaa lenkilläkin olla vauhtia ja menoa taas "normaaliin" tapaan.

Viime viikonloppuna käytiin Kilpisjärven maisemissa ja sieltä nyt pari kuvaa. Ensimmäisessä Kilpisjärvi siintää takana ja toinen on otettu Saana-tunturin rinteessä, Nuna on nyt valloittanut siis myös Saanan huipun

Lämpötila oli siinä 8-10 astetta ja silti tuo hervottoman pitkä kieli roikkui ulkona, eli lämminhän tuolla elukalla vieläkin on

Ennenkuin sieltä tulee jo kesä, niin laitanpa muutaman talvisen kuvan Nunasta vielä. Nämä otin viimeisenä kunnon hankikantopäivänä(iltana), seuraavana päivänä oli jo plussakeli ja lumet alkoi sulaa.

Nuna katseli kun lapset laskivat mäkeä auringon laskiessa

Kohta alkaa taas varmasti talvikarvojen pudotus ja sitä valkoista villaa on hetken aikaa kaikki paikat täynnä, mutta aika kuumahan tuolla paksulla turkilla Nunalla on jo nyt, kun mittari näyttää n 15 astetta, joten helpotusta se tuo koirulille.

Nunalla onkin edessä tässä kesällä maisemanvaihdos, kun muutetaan koko porukka etelästä pohjoiseen. Saapa nähdä, miten Nuna tottuu uusiin maisemiin ja siihen , että porot voivat tulla pihalle koska vaan

Eipä meinaa tämä(kään) blogi oikein päivittyä... jos pari kuvaa sentään nyt laittaisi

Nunalle kuuluu ihan hyvää, normaalia eloa. No, karvojaan tuo alkoi taas tuossa ennen joulua pudotella oikein urakalla, vaikka pakkasia oli ja on ollut oikein kunnolla. Ihan kokonaan ei ole pohjavillat vieläkään vaihtuneet ja uuttakin villaa on jo kasvavut, joten hyvin se silti tarkenee ulkona näillä, välillä kovillakin pakkasilla.

Tässä muutama kuva, jotka nyt illalla Nunasta otin pihalla, kun lenkiltä kotiin tultiin. Heijastinliivikin vielä päällä yhdesä kuvassa

Tarhakin Nunalla on, mutta siellä se on oikeastaan vaan silloin, kun itse ollaan poissa kotoa. Tuossa juoksunarussa se tykkää olla, kun pääsee kuistille ja kiipeämään lumikasan päälle ja juoksemaan hangessa.

Lokakuu on jo pitkällä ja luonnossa kauniit ruskan värit. Taitaa olla kaunein ruska vuosikausiin täällä lounaisessakin suomessa.

Nunan kanssa lenkkeillään lähes joka päivä ja välillä Nuna pääsee pyörän eteen vetoharjoitteluun, kun mies uskaltaa sen kanssa tavallisella polkupyörällä mennä. Minä jätän sen lajin väliin, olisin kuitenkin nurissa jo ensimmäisessa kurvissa...  Nuna näyttää silminnähden nauttivan kun keli kylmenee ja mennään kohti talvea.

Tässä myös muutama maisemakuva ilman koiraa.

Meillä on myös uusi lemmikki, Toffo,  josta Nuna yritetään pitää mahdollisimman kaukana...

Taas on aikaa kulunut viime päivityksestä. Mutta eipä mitään kovin ihmeellistä ole tapahtunutkaan tai ollut ohjelmassa, Nuna viettää nykyään päivät tarhassa, joka lopultakin saatiin tehtyä pihalle, mutta yöt karvaturri nukkuu edelleen sisällä ja makuuhuoneessa, pää sängyn alla (kun muu osa ei sinne mahdu ).

Kuvia on tullut jonkin verran otettua, tässä joitakin niistä:

Kesäkuussa aloitettiin tarhan teko ja Nuna osallistui pohjatöihin

Tarha melkein valmis...mutta kenelle se taas tehtiinkään...

Pohjalle laitettiin vielä verkkoa ja karkeampaa sepeliä/mursketta, jotta Nuna ei kovin helpolla sieltä saisi kaivettua itseään pois. Eikä ainakaan kesän aikana ole yhtään kuoppaa tehnyt.

Mökillä käytiin ahkerasti ja kun koiria oli kaikille mukana, oli keksittävä aina uusia paikkoja, jonne laittaa koira kiinni. Vetokoira tietenkin laitettiin "vetämään autoa"...

Pohjoiseen Nuna pääsi mukaan jo toista kertaa ja matka menikin jo paljon paremmin, kuin ensimmäisellä kerralla. Nuna viihtyi häkissä auton takatilassa hyvin ja tuntui tietävän, että lomalla pääsee pitkille lenkille upeissa maisemissa ja poroja katselemaan. Tässä minä ja Nuna puolivälissä tunturia.

Poroja Nuna katseli ihan rauhassa, tosin jos porot oikein läheltä lähti juoksemaan, niin meinasi koirakin viedä emännän mukanaan perään sännätessään

Välillä pitää huilata mustikkapensaassa, jotta jaksaa taas patikoida

Ja viime vuoden tapaan, kaikki "vesipisteet", niin pienet lätäköt kuin suuremmat ojat ja lammikot piti käydä kokeilemassa ja juoda varastoon muutama litra. Uimaan ei Nuna helpolla mene, mutta kahlaamaan pitää päästä aina kun vettä vähänkin on näkyvillä, ja tätä se tekee ihan koska vaan, vakka ei olisi hellettäkään.

Nyt kun on taas ilmat vähän jäähtyneet, niin on muutaman kerran jo laitettu valjaat Nunalle ja pyörä perään ja pientä vetotreeniä tehty.

Uusia kuvia laitan taas jossakin vaiheessa, mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Nuna & co toivottaa kaikille

Oikein mukavaa juhannusta!!!

Karvat on lähes kaikki lähteneet, kuten kuvastakin näkyy. On aika "rääpäle" tuo Nunsku tällä hetkellä

Onpas ollu taukoa...

Mutta kuvia nytkin taas vain, eipä Nunalle mitään niin ihmeellistä ole tapahtunut, että olisi pitänyt raportoida.

Näin kuumalla, mitä nyt on ollut, Nuna loikoilee kuistin nurkassa varjossa.

Vaan kun tulee sade, niin johan koira innostuu... kaikki vesi, joka rännistä tulee, pitäisi saada juotua

Mökillä "mutamuutti"

Mökillä Nuna nauttii järvi-ilmastosta ja tuulettaa kaikki paikat...

"mitä sä mua taas kuvaat.."

...äh, en mä jaksa enää poseerata, väsyttää"

Nuna yritti tulla ikkunan kautta sisään...

Niin se on taas melkein kuukausi kulunut päivityksestä, eikä nytkään mitään erityistä ole kerrottavana. Kuvia on tullut napsittua aika paljon, johtuen tuosta upeaakin upeammasta talvesta, joka tällä hetkellä vallitsee. Lunta alkaa olla todella paljon.

Tässä siis muutama kuva viime viikoilta:

Ensimmäiseksi ehkä mielenkiintoisin juttu; Nuna pääsi vetohommissa tositoimiin yhdessä Arro-pojan kanssa, kun tämän vuoden abit olivat keksineet antaa rehtorille kyydin kouluun koiravaljakolla.

Matka meni hyvin ja koirat toimivat yhdessä tosi kivasti, siihen nähden, että Nuna on vielä melko kokematon vetojutuissa. Mutta hienosti Nuna Arron parina meni. Ja rehtorilla taisi olla jopa hauskaa...

Näitä tällaisia kuvia saisi vaikka kuinka paljon, Nuna ja Lauri ovat sellainen parivaljakko, että aina ovat toistensa kimpussa. Välillä pitää jompaa kumpaa vähän käskeä rauhoittumaan, kun meno alkaa yltyä turhan kovaksi... Tässä painitaan pellolla, aika rauhallisesti tällä kertaa.

Tässä taas viime aikoina otettuja kuvia Nunasta ym:

Tässä mennään joen jäällä.

Tämä parivaljakko on jatkuvasti toistensa kimpussa...

... myös ulkona...

Pulkkaa ja potkukelkkaa on päässyt näillä keleillä vetämään, mutta kyllä se reki olisi kiva

Turussa käytiin näyttelyssä, Nuna sai arvostelun JUN EH 4. Kuvassa vas. Nuna, Nunan sisko Freija ja veli, jonka nimeä en nyt muista. Kiva oli nähdä sisaruksia. Velipojat oli kasvaneet aikamoisen suuriksi...(nähtiin siis toinenkin Nunan veli)

Nyt kun on kerrankin kunnon talvikelit on tullut myös otettua kameraa mukaan lenkeille. Muutama kuva ainakin tämän päiväiseltä lenkiltä.

Nunalla näyttää olevan tuo metsästysvietti melkoisen voimakas, aina lähtee seuraamaan jälkiä tai eläintä, jos sellaisia näkee ja sattuu olemaan vapaana. Ja silloin ei auta mitkään käskyt eikä huudot, kuulo ei ole päällä!

Tänään lenkillä lähti seuraamaan peuran jälkiä... reilu puolisen tuntia taisin sen perässä mennä ja pelkäsin, tippuuko koira jokeen, kun meni tietysti juuri sinne virtapaikkaan päin jäljet... metsästä sain sen lopulta kiinni ja loppulenkki mentiin taas hihnan yhdistäminä ;)

Alkuviikolla se myös keksi, että naapuriinkin voi karata... päästin hetkeksi vapaaksi pihalle minun ja lasten kanssa ja ajattelin että kyllä se siinä lasten kanssa touhuaa, mutta ei.  Ampaisi tielle ja siitä naapuriin parin sadan metrin päähän. Ei auttanu huudot, pyynnöt saati käskyt. Ja siellä naapurissa kun on myös koira, joka ei onneksi nyt ollut ulkona...

Aika vaikeaa  ja vähäistä alkaa olla siis irtipitäminen, koiria kun on lähes joka talossa ja elukoiden jälkiä paikat täynnä...

*******

Sitten vähän muita kuvia:

Tässä kuva, miten meillä kerjätään...

Näin otetaan lapset koulusta tullessa vastaan...

Nuna on riippuvainen minun jaloistani ( tai ainakin niiden hajusta...) Tulee aina kun mahdollista minun jalkoihini makaamaan ja kuistilta yllätin kerran tällaisen... On varmaan hyvät tuoksut kuonossa...

Pitkään on taas täällä ollut hiljaista. Kuviakin on otettu, mutta ei ole tänne saanut aikaiseksi laitettua. Tässä kuitenkin kuva vuoden viimeiseltä illalta:

Nyt kelpaa etelässäkin, kun on lunta ja pakkasta! Vielä kun saisi reen jostakin hommattua, että pääsisi kunnolla kurvailemaan

Laitan pari uutta kuvaa minusta ja Nunasta, kun ei ole mitään "erityisempääkään" laittaa

Viime viikonloppuna oli meillä taas "malamuuttitreffit", eli tavattiin yksi oman kylän muuteista. Ja tämä muutti onkin meidän Nunan sukulainen, eli samalta kasvattajalta ovat koiran ostaneet ja kyllä ne vaan olivatkin samannäköisiä, vaikka eivät ihan samoista vanhemmista olekaan peräisin

Nijak (Bearvvis King Logi) on 1,5 vuotias komea urosmuutti. Kooltaan koirat olivat aika samankokoisia, Nijak kuitenkin pikkuisen korkeampi ja painavampi, mutta koska Nijak:aan ei mikään pieni uros ole, niin taas todettiin, että on tuo Nuna aika kookas narttu, isäänsä tullut 

Hyvin tulivat Nuna ja Nijak "juttuun", vaikea oli taas kunnollisia kuvia saada, mutta tässä kaksi vähän paremmin onnistunutta.

Vasemmalla Nuna, oikealla Nijak.

 Ja tässä toisinpäin, Nijak vasemmalla, Nuna oikealla.

Lisään tähän vielä pari kuvaa tämän aamuiselta lenkiltä, oli ensimmäinen pakkasaamu tänä syksynä, luonto oli kauniin kuurainen joten lähdin Nunan kanssa pienelle lenkille ja kännykällä pari kuvaa nappasin:

Ja sitten vielä yksi:

On se koiranpeti tuolla Nunan alla, vähän näkyy vielä

Paljoa ei Nuna minkään peiton päällä makoile, laattalattialla nukkuu yötkin. Sänkyyn tulisi tietysti jos päästettäisiin

Tänään käytiin Nunan kanssa metsälenkillä toisen malamuutin, Arron ja hänen emäntänsä, Tiinan kanssa. Koirat olivat toisensa nähneet kerran ennen, eivät kuitenkaan "haisteluetäisyydeltä". Hienosti sujui tutustuminen ja pieni lenkki, joka metsässä tehtiin. Tässä muutama kuva vauhdikkaasta parista, joista ei todellakaan ollut helppo saada kunnon kuvia otetuksi...

Arro vasemmalla, Nuna oikealla.

Nuna vas, Arro oik.

Arro vas., Nuna oik.

Arro on 4 vuotias uros-muutti. Tosi ihana nallekarhu! Nunallekin tulee tänään 9 kk täyteen, joten ollaan jo juniori-luokkaa 

Nuna ja Arro ovat aika samankokoiset, Nuna pikkuisen pidempi, korkeudesta ei ihan ottanut selvää, kun eivät olleet niin kauaa paikallaan vierekkäin. Kasvattajan kanssa olikin jo puhetta, että Nuna on aika kookas nartuksi ja nyt sen kyllä huomasi, kun oli aikuinen muutti vieressä johon verrata.